Mistäköhän alunperin juontuu ilmaisu pornotottumus, pohti Vladislav taannoin. Sen jälkeen kun Helsingin Sanomien Suvi Ahola toi sanan yleiseen tasa-arvokeskusteluun (ks. esim. Henry Laasasen Ihmissuhteet ja tasa-arvo), Vladislav on tullut siihen johtopäätökseen, että sana on oikeastaan parempi kuin suhteessa Aholan kolumnin (HS 5.4.) yleiseen tasoon voisi ensi alkuun ajatella. Pornosivulle tuskin kukaan eksyy sen paremmin hetkellisen eläimellisen himon viemänä kuin pitkällisen postmodernin fenomonologis-foucault'laisen pohdinnan jälkeenkään. Kyse on yksinomaan siitä, että on tottunut silloin tällöin hakemaan viihdykettä pornografisesta materiaalista.

Sanotaan, että pornossa nainen on pelkkä objekti — vallan ja alistamisen kohde, yksinomaan sukupuolensa kautta määrittyvä sijainen maskuliinisessa raiskausfantasiassa (vei neljä ja puoli vuotta yliopistossa sisäistää dogmi, mutta nyt se muotoutuu sanoiksi jo melko vaivatta). Innokkaana ajattelijana, uutena filosofian ylioppilaana yritin joskus ikään kuin esseistis-filosofisena harjoitelmana perustella itselleni sen ajatuskulun, että porno johtaa naisen esineellistämiseen yhteiskunnassa laajemmin, mutta en lopulta ole osannut sitoutua tuohon ajatukseen tunteen tasolla. Pornografia on nimittäin rehellistä ja peittelemätöntä. Jos jostakin on syytä huolestua, niin vaikkapa musiikkivideoiden lesbohottis-namuilusta, jonka tarkoitusperän ymmärtämiseksi minullakaan ei riitä medialukutaito ja johon myös Henry Laasanen ohimennen yllämainitussa blogissaan viittaa (ks. Iltasanomat ).

Edellä mainittu näkökohta naisen objektiudesta on siitä kiva, että se on helpoin argumentatiivisin kääntein perusteltavissa. Toisaalta empiirinen arkikokemus kertoo, että monesti kovimmat pornohiiret ovat bileissä naisia kohtaan huomaavaisimpia ja kilteimpiä, kun taas me älyllisen mahtimme sokaisemat hermeneutti-intellektuellit tylytämme naisseuralaisia milloin horoskooppeihin uskomisesta ja milloin heidän huonosta metodisesta otteestaan edellisessä graduseminaarissa.

Sitten toisaalta, jos pornon katsominen loukkaa jotakuta — kuten parisuhteen toista osapuolta (miestä tai naista, siihen en ota kantaa) — kyse ei kenties olekaan enää harmittomasta ajanvietteestä. Ei kuitenkaan ole sama asia, sanooko nainen, että häntä loukkaa (a.) se, että mies katsoo pornoa, (b) se, miten mies katsoo pornoa vai se, että (c) on olemassa pornoa. Ja lopulta, pehmeän sensuelli erotiikka, jota moni nainen katsoo huvikseen ennen seksiä miehensä (tai naisensa, siihen en ota kantaa) kanssa, on ainoastaan hyväksi parisuhteelle, joten on pakko kysyä, kuka määrittää pornon ja erotiikan rajan. Suvi Aholako? Vai tarvitaanko siihen FM-tutkinto johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu viisi opintopistettä Foucault'n alistavan katseen teoriaa?

Jos ihmiset olisivat rehellisiä toisilleen, ei olisi uskoakseni epäselvyyttää siitä, että tavallisen suomalaisen miehen pornotottumuksiin ei suinkaan kuulu alistava katse vaan — ihaileva katse. Porno ei ole esteettisesti kaunista, mutta se on esteettisesti näyttävää. Jotakin näyttävää on helppo ihailla. Ihailussa ei ole mitään väärää.

Mutta kuinka sitten voidaan vastata siihen iänikuiseen ongelmaan, että pornossa nainen on objekti, vallan kohde, ja mies on subjekti, vallan käyttäjä? On aika turvautua konstruktivismin työkalupakkiin. Eikö subjekti-objekti-asetelmassa kuitenkin ole useimmiten kyse vain siitä, että me itse tulkitsemme naisen (tai sen, jota pannaan) obektiksi, ja miehen (tai sen, joka panee) subjektiksi? Rakennamme itse binääriopposition mielessämme, koska meidän mielemme ja kielemme toimii sillä tavalla. Mikä estäisi meitä sanomasta, että nainen on seksissä eroottinen toimija (se, joka panee) ja mies vain mekaaninen objekti (se, jota panetetaan), jonka tehtävä on saada naisessa aikaan mielihyvää valmistaakseen hänet hedelmöitymään miehen eritteistä?

Etsin ajatuskokeilun vuoksi kaksi kuvaa (Lindsey Berg ja joku nimeämätön). Molemmissa on passari lentopallokentällä, ja kumpikin näistä syöttää takapassia. Silti huomasin tulkitsevani näitä kuvia eri tavalla subjekti-objekti-akselilla. Minun mielestäni se on vinhaa.